Mitä vedessä kelluukaan

Kelluntaa. Olen ollut jotenkin päättämättömissä tänään ja oikeastaan jo useamman päivän. Olen vältellyt päätöksen tekoa ihan sujuvasti ja juhannus on antanut erinomaisen tekosyyn tehdä niin. Kaikki muutkin lomailee ja lopettelee töitään, miksi minä juuri nyt starttaisin jotain uutta?

No siksi koska. Koska voin. Koska oikeasti haluan. Sitäpaitsi olen siinä niin tosihyvä, päätöksenteossa.

Pojat ovat koreilleet toisilleen jo useamman päivän ”emmätiiä – päätä sää” -vastauksilla. Kumpikaan ei halua tehdä päätöstä, joka harmittaisi toista. Otin pojat puhutteluun siitä, mitä tarkoittaa kun antaa jonkun muun tehdä päätöksiä. Että huonokin päätös on parempi kuin päättämättömyys – aina voi päättää uudelleen ja paremmin. Ystävänikin valitti tänään päättämättömyydestä, kehotin päättämään jotain – mitä tahansa mielummin kuin ei mitään – jotta pääsee liikkeelle ja eteenpäin.

Jännästi nämä elämän aiheet teemautuu päivälle.

Taidanpa tehdä tarvittavat selvitykset ja laskelmat vielä tänä iltana niin, että olen huomenna valmis päätöksentekoon. Jos nyt vaikka vastapuolella joku sattuu olemaan juhannusaattona töissä.