Lähdetään risteilemään Tallinnaan
lomalla

Tänään mennään Tallinnaan

Kuten monelle muillekin, niin myös meille Tallinnan risteily on oiva tapa tehdä edullinen mutta rentouttava matka. Tallinna on loistava paikka vierailla ympäri vuoden ja sieltä löytyy aina jotain mielenkiintoista tekemistä sekä näkemistä. Itselle ehdoton Tallinnan hienous on sen edullinen sekä herkullinen ruoka. Tallinnasta löytyy monia loistavia ravintoloita ja sellaisella hintasolla, että siitä voi vain haaveilla Suomessa. Tallinnasta löytyy myös montaa erilaista ruokalajia ja monet ravintoloista tarjoavatkin niin sanottua fusion- ruokaa, joka ainakin allekirjoittaneelle maistuu erittäin hyvin.

Hyvän aterian jälkeen on erittäin mukavaa mennä johonkin Tallinnan monista hemmotteluhoidoista tai vaikka viettämään iltapäivää kylpylään. Tallinnasta onkin muodostunut minulle oikein mieluinen matkakohde, kun ennen pidin sitä lähinnä olutkauppana suomalaisille. Tämä ajatus oli kuitenkin täysin väärä, sillä Tallinna on pienestä koostaan huolimatta erittäin monipuolinen kaupunki ja mikä parasta sinne pääsee laivalla erittäin edulliseen hintaan. Lisäkis Tallinnan hotellit ovat myös tasokkaita sekä melko edullisia ja monesti ollaan perheen kanssa lähdetty viikonlopuksi kylpylään. Tykkään paljon lotrata vedessä ja tähän Tallinnan kylpylät tuovat oivaa vieroitusta. Tallinnassa siis ainakin meidän perheessä viihtyy erittäin hyvin ihan jokainen perheenjäsen.

Myös itse risteileminen Tallinnaan on minulle erittäin mieluisaa puuhaa, erityisesti kesällä. Laivalla on mukava syödä hyvin buffetissa ja hyvällä säällä viettää aikaa ulkokannella nauttien raikkaasta meri-ilmasta. Olenkin viime aikoina alkanut suunnittelmaan Tallinnan matkaa lähes kuukausittain, sillä se on näin Helsingistä niin lyhyen matkan päässä että matkan tekeminen onnistuu pienelläkin varoitusajalla. Joka kerta olen löytänyt jotain uutta Tallinnasta, vaikka sitä pidetäänkin erittäin pienenä kaupunkina. Itseäni kuitenkin hurmaa tämä Tallinnan pieni koko, sillä kaikki on helposti tavoitettavissa jalkaisin ja vielä monien Tallinnan vierailujen jälkeen hävitän itseni silloin tällöin Vanhankaupungin kapeille kujille aina siihen asti kun löydän jotain uutta ja mielenkiitoista, jota en ennen ollut huomanutkaan. Mikäli sinulla on lähitulevaisuudessa vapaata, niin kannattaa lähteä avoimin mielin Tallinnaan ja sen jälkeen tulla kertomaan meille kaikille mikä on sinun suosikkipaikkasi Tallinnassa. Minä tadan keittää kupin kahvia ja alkaa suunnittelmaan seuraavaa Tallinnan matkaan. Liitän alapuolelle vielä viedon millä pääset helposti mukaan Tallinnan tunnelmaan. Nähdään siis seuraavan kerran vaikka Tallinnassa!

 

Lomelle lompsis
lomalla

Se vaan on niin siistii!

Mitäpä siihen lisäämään muuta kuin kovempaa kannustusta. Parkour-into on kova, tyyli on vapaa ja noin periaatteessa kaikki mitä voi rampeilla tehdä on meidän mielestä parkouria. Jäätiin ihailemaan kun oikeet skeittarit veti pari liukua samoilla hoodeilla. On se vaan siistii.

Åressa edelleen – toinen päivä menossa. Maailma on kallis paikka elellä, huomaan. Meillä oli huippuihanaa siellä Viitasaaren leirintäalueella 35€/mökki, 2€ soutuvene ja 2€ itsetehty sämpylä. Täällä typityhjässä lomakeskuksessa 25€/2h leikkipuistossa, kylpylä 40€/3hlö ja ilmaiset tekemiset on suunnilleen tuo keinu pihalla ja hipihieno parkour-rata. Iso raha saatiin menemään ruokakauppaan:
– ”Jaaha! Ja nyt ei sitten päästä ikinä leikkimään tai uimaan vai?”

Hieno huoneisto alla, 10m² suurempi kuin meidän koti. Kaikki mukavuudet löytyy kuivauskaapista, astianpesukoneesta ja pyykinpesukoneesta lähtien. Olen ainoa, joka fiilistelee saunan olemassaoloa – ja se on vielä tosi hieno.

Lainalapsemme on ihan fiiliksissä kun ikkunasta näkyy junarata. Minä suostuin jopa heikkona hetkenä vaihtamaan paikkaa ruokapöydässä niin, että muksu näkee jos juna menee ohi. Omani rakensi sisääntullessa jakkaroista parkour-radan keskelle olohuonetta ennen kuin oltiin takkeja riisuttu.

En valita ja 17°C lomatrendi jatkuu.

Suck it up, Princess!

Mitä vedessä kelluukaan
lomalla

Kelluvat asiat

Kelluntaa. Olen ollut jotenkin päättämättömissä tänään ja oikeastaan jo useamman päivän. Olen vältellyt päätöksen tekoa ihan sujuvasti ja juhannus on antanut erinomaisen tekosyyn tehdä niin. Kaikki muutkin lomailee ja lopettelee töitään, miksi minä juuri nyt starttaisin jotain uutta?

No siksi koska. Koska voin. Koska oikeasti haluan. Sitäpaitsi olen siinä niin tosihyvä, päätöksenteossa.

Pojat ovat koreilleet toisilleen jo useamman päivän ”emmätiiä – päätä sää” -vastauksilla. Kumpikaan ei halua tehdä päätöstä, joka harmittaisi toista. Otin pojat puhutteluun siitä, mitä tarkoittaa kun antaa jonkun muun tehdä päätöksiä. Että huonokin päätös on parempi kuin päättämättömyys – aina voi päättää uudelleen ja paremmin. Ystävänikin valitti tänään päättämättömyydestä, kehotin päättämään jotain – mitä tahansa mielummin kuin ei mitään – jotta pääsee liikkeelle ja eteenpäin.

Jännästi nämä elämän aiheet teemautuu päivälle.

Taidanpa tehdä tarvittavat selvitykset ja laskelmat vielä tänä iltana niin, että olen huomenna valmis päätöksentekoon. Jos nyt vaikka vastapuolella joku sattuu olemaan juhannusaattona töissä.

Lähde matkalle vaikka yllätyksenä
lomalla

Melkoinen yllätys

Juksasin pojat liikenteeseen tänään. Vire oli aamusta kaikkea muuta kuin seikkailunhalunen. Löysät lahnat liikahtivat sohvalta kun lahjoin, luvaten yllätystä perillä. Tännforseniin päästyämme osoitin aidanpätkää ja sanoin, että katsokaapas, siinä se on!

Melkein tuli turpaan.

Jäätiin kuitenkin kuuntelemaan jotain kaukaista ääntä, huminaa melkein. Lähdimme kävelemään metsässä ohjattua polkua, ihmetellen matkalla metsätähtiä ja saniaisia. Pauhu koveni ja toinen pojista arvasi, että joki taitaa olla edessä. Ilmeet olivat jotain näkemisen arvoista, kun perille päästiin.

Mitään näin suurta ja mahtavaa eivät kumpikaan pojista olleet ennen nähneet. Kolme kameraa räpsi kuvia 35m korkeasta Tännforsenin vesiputouksesta, joka on ymmärrykseni mukaan Ruotsin korkein tai ainakin korkeimpia.

Siitäs saivat Armaat.

Monelta tasolta tutkittiin, mietittiin selviävätkö kalat tuosta elossa. Selviäisivätkö nämä uimamestarit tuosta hengissä? Vapaaehtoisia ei löytynyt, onneksi. Alimmalla tasanteella istuttiin kalliolle pillimehulle ja suklaalle. Mitä muita herkkuja sulla on mukana? No ei muita. Montako suklaalevyä sulla on mukana? No tämä yksi.

Eväät riitti.

– Siis mitä?! Pitääkö täältä kävellä ylöskin?

Kiitoradalta matkalle
lomalla

Riittääkö kiitorata?

Löydän itseni pari kertaa vuodessa miettimässä tätä samaa asiaa. Olen tyypillinen ideoiden pyörittelijä, jolla helposti lipsahtaa ne 16 palloa ilmaan kerrallaan. Nyt ilmassa on kolme palloa. Ne ovat isoja mutta minulla on mahdollisuus jonglöörata näillä. Kolmella onnistuu helpommin kuin kuudellatoista. Kolmen pallon kerääminenkin on helppoa.

Kolmen kiitoradan strategia

Oletettavasti voin ja haluan avata nämä kaikki kolme liiketoimintaani täällä henkilökohtaisessa blogissani. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, joten kiitos sinulle, kun kestät lukea ympäripyöreyksiä.

Tutustuin käsitteeseen Multiple Streams of Income (tuhannen tuutin rahavirta) ensimmäisen kerran varmaankin noin 6-8 vuotta sitten. Vuosien saatossa olen läpikäynyt varmasti sen tuhannen ideaa, toteuttanut kymmeniä, kuopannut kymmeniä. Kaikki kokeilut ja testit ovat johtaneet nykytilaan, joten päällimmäinen tunne menneistä turpasaunoista on kiitollisuus.

Tällä hetkellä kiitoradallani on siis kolme konetta:

1. Nykyinen liiketoiminta, hyvänmakuinen perusleipä

Luojan kiitos (!) en ole enää yksin tässä. Superpieni tiimini toimii ihanasti ja tuottaa asiakkaillemme lisäarvoa joka päivä. Teen töitä, mutta jokainen asia ei ole enää minun varassani – Halleluja! Saan tehdä työtä markkinoinnin parissa ja tällä omalla kapealla alueellani voin auttaa asiakkaitani menestymään. Syksyn tullessa tiimi kasvaa taas vähän ja se tuntuu hyvältä.

2. Myymälä avaaminen, uusi innostava mahdollisuus – yhdessä

Ihanan 5-vuotiaani kanssa olemme päättäneet perustaa myymälän. Tämä onkin aivan erityinen ja sydäntä lähellä oleva projekti, koska saan yhdistää harrastuksen, liiketoiminnan ja pienen pojan kasvatuksen tähän samaan. Viimepäivinä ajatukset ovat pyörineet hyvinkin paljon tämän ympärillä eikä tämä tunnu päästävän otteestaan.

Muru suunnittelee leikkipaikkaa. Yhdessä mietitään kannattavuutta ja pohditaan valikoimaa. Mielessä pyöritellään värejä, logoa ja työntekijöiden haastattelua. On mahdollista, että olemme Suomen ainoa tiimi, jossa on työhaastattelussa mukana 5-vuotias tekemässä päätöksiä. Tämä on meidän juttu.

Tämä on minulle kova juttu. Jos onnistumme, saamme onnistua yhdessä. Jos epäonnistumme, sekin tehdään yhdessä – toki minä maksan viulut ja koko orkesterin. Arvioin, että tulemme tämän myymälän kanssa tekemään molempia ja tulen tekemään kaikkeni, että onnistumme enemmän kuin epäonnistumme.

3. Lastenkirjan kirjoittaminen, toteutuva unelmani

Muutamia vuosi sitten sain huikean idean lastenkirjasta. Siitä lähtien olen pelännyt jonkun toteuttavan sen ennen minua ja lähellä ollaan oltu. Viime kevään Norjan reissulla vastaani tuli jo NLP-tekniikoita hyödyntävä kirjailija-tiimi. Silti oma ideani on tietääkseni vielä iskemätön, minun.

Olin nostanut tämän unelmani toistaiseksi hyllylle, koska elämän viedessä koin tarpeellisemmaksi keskittyä leipätyöhöni. Nyt kesälomalla, kun matkalle mukaan otetut kirjat loppuivat kesken, kaivoin koneeni uumenista nuo kahden vuoden takaiset tarinani ja korkkasin ne uudelleen. Oma lapseni piti niistä 3-vuotiaanakin. Nyt 5-vuotiaana sain kuulla tirskuntaa ja pohdintaa, 8-vuotias kanssamatkustaja ihastui ja pyysi lisää näitä seuravillekin illoille. Lapset kisailivat miettiessään keitä he sadussa olisivat mieluiten. Muistatko sinä vielä tämän leikin lapsuudesta – kuka sä noista oisit? Onneksi päivät loppuivat kesken juuri sopivasti, sillä kahdeksasta tarinasta on 2,5 vasta valmiina.

Kylmät väreet kulkivat läpi kehon, satuja lukiessani. Tunsin, mitä haluan korjata tai muuttaa tarinassa mutta sitä ei ollut paljon. Liikutuin itsekin ja olin oikeasti aika ylpeä.

Olen aina uskonut, että vaatimattomuus ei ole koskaan kaunistanut ketään.

Matkailu avartaa
lomalla

Maisemakuvavaroitus!

Tänään katsottiin lähelle ja kauas. Aamu-uinnin ja lunchin jälkeen ajoin pahaa-aavistamattomat pojat vuoren rinteille.

Suunnitelma toimi ja kaikki kävi lopulta niin nopeasti, ettei kumpikaan ehtinyt esittää vastalauseitaan ennen kuin oltiin jo hyvässä vauhdissa. Kahden hengen hissikeinu kantoi meidät kaikki ja siinä 20m korkeudella keikkuessa toinen pojista päätti, että nyt riitti – mä lähden nyt menee!

Käytin sitä kuuluisaa, jokaisen aikuisen back-up-plania:

Katso orava!

Päästiin keskustelemaan pelosta, rohkeudesta ja jännityksestä. Pojat olivat yhteen ääneen sitä mieltä, että jos olisi rohkea niin uskaltaisi vaikka kiivetä vaijereilla ja hypätä alas. Lopulta todettiin sen olevan oikeastaan aika tyhmää.

Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää. Rohkeus on sitä, että tekee vaikka pelottaa.

Silti päätös oli vakaa, alas tultaisiin kävellen vaikka siinä menisi koko yö.

Voitonriemu syntyi ylhäällä, kun vakaata maata oli taas jalkojen alla. – Koska mennään sillä toisella hissillä? Pääseekö sillä korkeammalle? Kyllä, juhannuksena mennään all-the-way jos pokka kestää sinne asti.

Eväät mussutettiin ylhäällä rinteessä, alamäkipyöräilijöitä ihastellessa. Kovia jätkiä – pyörät kainalossa hissillä ylös ja täysillä alas. Jos ei meillä olisi vielä apupyörät käytössä, saisi parkour-harrastus tästä alamäkiajosta kovan haastajan.

Lainalapsi on tässä vaiheessa jo päättänyt muuttaa isona tänne asumaan ja tulee muuten KYLLÄ alas pyörällä ja kovaa. Terveisiä vaan kotiin!

Hissillä takaisin kylille eikä ketään enää jännittänyt.

Popular posts

Tänään mennään Tallinnaan

Kuten monelle muillekin, niin myös meille Tallinnan risteily on oiva tapa tehdä edullinen mutta rentouttava matka. Tallinna on loistava paikka vierailla ympäri vuoden ja sieltä löytyy aina jotain mielenkiintoista...

Maisemakuvavaroitus!

Riittääkö kiitorata?

Melkoinen yllätys

Se vaan on niin siistii!

Mitäpä siihen lisäämään muuta kuin kovempaa kannustusta. Parkour-into on kova, tyyli on vapaa ja noin periaatteessa kaikki mitä voi rampeilla tehdä on meidän mielestä parkouria. Jäätiin ihailemaan kun oikeet...

Kelluvat asiat